Geenivarat

Biodiversiteettisopimuksen alainen Nagoyan pöytäkirja on kansainvälinen sopimus geenivarojen saatavuudesta ja niistä saatavien hyötyjen jakamisesta. Pöytäkirja astui voimaan 12. lokakuuta 2014 ja Suomesta tuli sen jäsen geenivaralain astuessa voimaan 1. syyskuuta 2016. Nagoyan pöytäkirjan mukaisiksi geenivaroiksi lasketaan kaikki perintötekijöitä sisältävä, muu kuin ihmisperäinen biologinen materiaali. Turun yliopiston luonnontieteellinen museo on sitoutunut toimimaan Nagoyan pöytäkirjan mukaisesti.

Nagoyan pöytäkirja

Biodiversiteettisopimukseen (Convention on Biological Diversity) neuvotellun Nagoyan pöytäkirjan tehtävä on edistää maailman geenivarojen saatavuutta ja niistä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista geenivarojen tarjoaja- ja käyttäjämaiden välillä. Pöytäkirjan pääperiaate kuitenkin on se, että kaikilla valtioilla on oikeus geenivaroihinsa ja täten oikeus päättää siitä millaisilla ehdoilla niitä luovutetaan tutkimus- ja kehityskäyttöön. Nagoyan pöytäkirjaan liittyvää lainsäädäntöä sovelletaan kasvien, eläinten, sienten ja mikrobien geenivaroihin silloin, kun niitä hankitaan tutkimus- ja kehityskäyttöön. Nagoyan pöytäkirja koskee siis kaikkien eliöiden paitsi ihmisten geenivaroja. Se on voimassa kaikilla sopimusosapuolten maantieteellisillä alueilla, paitsi Etelämantereella ja avomerialueilla. Pöytäkirja sisältää myös alkuperäiskansojen perinteisen tiedon saatavuutta ja hyödyntämistä koskevia velvoitteita.

Kansallinen lainsäädäntö

Suomi saattoi Nagoyan pöytäkirjan ja EU:n toimeenpanoasetuksen voimaan geenivaralailla [laki biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosta (394/2016)]. Kotimaisten geenivarojen käyttäminen on vapaata niin kotimaisille kuin ulkomaalaisillekin käyttäjille, eli suomalaisten geenivarojen hankkimista varten ei tarvitse hankkia ennakkosuostumusta viranomaisilta. Mikäli geenivarojen käyttöön liittyy saamelaisten perinteisen tiedon hyödyntämistä, ennakkosuostumus on hankittava. Ulkomailta Suomeen tutkimuskäyttöön tuotavista Nagoyan pöytäkirjan alaisista geenivaroista on kuitenkin tehtävä maahantuonti-ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle (Suomen ympäristökeskus/Luonnonvarakeskus) kuukauden kuluessa maahantuonnista.

Geenivarojen tuonti ulkomailta

Silloin kun ulkomaisia geenivaroja on tarkoitus tuoda ulkomailta tutkimuskäyttöön, on selvitettävä vaatiiko tarjoajamaa ennakkosuostumusta geenivarojen käyttämiselle. Mikäli tarjoajamaa vaatii ennakkosuostumusta (PIC, prior informed consent), se on haettava ennen geenivarojen hankkimista. Ennakkosuostumus tulee tarjoajamaan lainsäädännön niin vaatiessa hakea joko kansallisen viranomaisen (CA, competent authority) tai kansallisen yhteystahon (NFP, national focal point) antamien ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa tulee myös laatia tarjoajamaan viranomaisten kanssa molemminpuolisesti sovittavat ehdot (MAT, mutually agreed terms) ennen geenivarojen hankkimista. Molemminpuolisesti sovittavissa ehdoissa voidaan sopia geenivarojen käytön ehdoista ja rajoituksista ja niistä saatujen hyötyjen jakamisesta. Lähtökohtaisesti molemminpuolisesti sovittavat ehdot on syytä laatia aina geenivaroja hankittaessa, jotta vältytään mahdollisilta erimielisyyksiltä. Suomen kansallisen geenivaralain mukaisesti käyttäjä joka tuo Suomeen Nagoyan pöytäkirjan alaisia geenivaroja tai niihin liittyvä alkuperäiskansan perinteistä tietoa on velvollinen tekemään ilmoituksen toimivaltaiselle viranomaiselle (Suomen ympäristökeskus/Luonnonvarakeskus) yhden kuukauden kuluessa maahantuonnista. Maahantuonti-ilmoitus tulee tehdä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään geenivararekisteriin. Eri maiden geenivarojen saatavuutta koskevat lait ja määräykset, sekä kansallisten viranomaisten yhteystiedot löytyvät kansainvälisestä tiedonvälitysjärjestelmästä (Access and Benefit Sharing Clearing-House, ABSCH).