Sotabotanistit Itä-Karjalassa

Sotavuosina kasvimuseolle virtasi kasvinäytteitä Itä-Karjalasta, kun sotaan joutuneet botanistit toimittivat museolle kasvi- ja sieninäytteitä rintamalta. Suomalaisjoukkojen ylitettyä vanhan rajan sota muuttui valloitussodaksi, jonka perustelemiseksi perustettiin Valtion tieteellinen Itä-Karjalan toimikunta. Sen piti tieteellisesti osoittaa itäisen Karjalan ja Kuolan niemimaan kuuluminen luonnontieteellisesti ja kulttuurillisesti yhtenäiseen Suur-Suomeen. Kasvitieteellä oli tässä keskeinen rooli, ja toimikunta koordinoi myös turkulaisten sotabotanistien tutkimusmatkoja valloitetuilla alueilla.

Yksi näistä sotabotanisteista oli dosentti Lauri E. Kari (1901-1962), joka sai kesäksi 1943 Itä-Karjalan toimikunnalta kolmen kuukauden pestin sieni- ja jäkälätutkimuksiin valloitetuilla alueilla. Kari oli myös suomalaisen värivalokuvauksen pioneereja, joka oli alkanut ottaa väridiakuvia jo 1930-luvun lopulla. Kasvimuseon arkistoista löytyy laaja kokoelma Karin Itä-Karjalasta kesällä 1943 ottamia värikuvia, joista tässä on esillä muutamia otoksia. Turun Yliopiston kasvitieteen professori Harry Waris (1893-1973) teki suotutkimuksia Itä-Karjalassa sekä 1942 että 1943. Myös Waris otti valokuvia tutkimusretkillään. Karin ja Wariksen valokuva-aarteet olivat jo menossa kaatopaikalle yliopiston remontin yhteydessä, mutta viime hetkellä kuvat pelastettiin kasvimuseon arkistoihin. Kuvat tullaan digitoimaan ja julkaisemaan Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä tuella.

Kentjärvi, syyskuu 1943. Kuvat: Lauri E. Kari.

Kumsajoen laaksoa lähellä Karhumäkeä, 1943. Kuva: Lauri E. Kari.

Ruopoja, 1943. Kuvat: Lauri E. Kari.

Toinenjoki, 1943. Kuva: Lauri E. Kari.

Soutjärvi, 1943. Kuva: Lauri E. Kari.

Äänislinna, elokuu 1943. Kuva: Harry Waris.

Itä-Karjalan lettosoiden kukkaloistoa; isokonnantatar (Bistorta officinalis) ja kirkiruoho (Gymnadenia conopsea). Jalguba, heinäkuu 1943. Kuva: Lauri E. Kari.

Myös lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale) kuului sotabotanistien ihailemiin kasveihin. Jalguba, heinäkuu 1943. Kuva: Lauri E. Kari.

Turkulainen sotabotanisti kapteeni Kaarlo ”Jukka” Lounamaa kartoittamassa isokonnantatarta (Bistorta officinalis) kasvavan niityn kasvillisuutta. Äänislinnan seutu, 5.7.1942. Kuva: Harry Waris.

Joensuun kylän lettoniitty. Isokonnantatar (Bistorta officinalis), käenkukka (Lychnis flos-cuculi) ja niittysuolaheinä (Rumex acetosa). Vieljärvi, 2.7.1943. Kuva: Harry Waris.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen myötä unelma Suur-Suomesta romuttui ja sotabotanismikin joutui poliittisesti huonoon valoon. Enää vain museon hyllyillä lepäävät taistelujen lomassa kerätyt siperiannauhukset (Ligularia sibirica) ja muut idän ihmeelliset kasvit muistuttavat kasvitieteen ja Suomen valtakunnanpolitiikan kohtalonyhteydestä toisen maailmansodan melskeissä.

Kaarlo ”Jukka” Lounamaan Itä-Karjalan Kolatselästä kesällä 1942 keräämä siperiannauhus. Laji on nykyään melko tavallinen koristekasvi suomalaisissa puutarhoissa, mutta sen luontainen levinneisyys alkaa vasta muutamia kilometrejä Suomen vanhan itärajan takaa jatkuen Siperiaan asti.

Lauri E. Karin Itä-Karjalan Mundjärveltä keräämä lehtoukonhattu (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale). Siperiannauhuksen tapaan lehtoukonhattukin on maaperän suhteen hyvin vaatelias, mutta siperiannauhuksesta poiketen lehtoukonhatun luontainen levinneisyys juuri ja juuri ulottuu itäisimpään Suomeen. Itä-Karjalassa sotabotanistit huomasivat sen kuitenkin olevan jo selvästi yleisempi.